Väsynyt, mutta aivan mahtavaa!
Nonniin, nythän kävi sillä tavalla, että taas heittäydytään runolliseksi. Ei voi mitään. Nimittäin, yötaivas ~11000 metrin korkeudessa on jotain henkeäsalpaavaa. Päällimmäinen ajatus on, että harmillisen lähellä tähtiä, mutta edelleen niin kovin kaukana, vaikka tähtitaivas onkin paljain silmin kirkkaampi. Sitten tulee pilvetön taivas alapuolelle ja tajuaa että siellähän se on, toinen tähtitaivas. Siellä maailmojen välissä, alapuolella olevat tähdet olemme me. Valtioiden rajatkin ovat jokseenkin häilyvä käsite niin korkealta katsottuna.
Maapallo kiertoradalta yöaikaan
Pientä sähläystä lentojen kanssa lukuunottamatta kaikki on kuitenkin mennyt sangen loistavasti. Järjestelyissä ei ole kyllä mihinkään suuntaan mitään huomautettavaa, päinvastoin. Aivanhan tässä nolostuu, kun on niinkin huolehdittu ja arvostettu olo. Lämpö ja aurinko tekee tehtävänsä, mieliala ei voisi juuri olla korkeammalla vähäisestä unesta huolimatta. Tälle päivälle ei vielä ole sen suurempia velvollisuuksiakaan, kuin lähteä illastamaan kaupungille paikallisen keittiön antimia. Omnomnom…
Yritin ottaa kuvia lentokoneen ikkunasta, mutta suttuisiahan niistä tuli. Katsotaan jos saan heiluteltua järkkäriä tässä päivien mittaan. Odotellessa fiilikset voisi tiivistää näinkin.
