Somatiikkaa yhteisellä toisella kielellä
Halojata halloo ja huomiota huomiota hoo!
Tässäpä on pari päivää pällistelty Nakhon Pingin sairaalaa. Joku eri nimi sillä oli englanniksikin, mutta googlen kautta löytyi vain thaimaankielinen nimi, joka tuskin teitä lämmittäisi sen enempää kuin minuakaan. Se on käynyt harvinaisen selväksi, että lääkärit ja hoitajat ovat, arvosta riippumatta yhtä hymyilevää, nauravaa porukkaa. Raportillakaan ei tahdo pokka pitää niin lääkäreillä kuin hoitajillakaan, lääkäritkin tunnistaa enimmäkseen siitä, että lääkäreihin verrattuna meikäläinen on suoranainen muotiguru. No okei, siistit vaatteet niillä on, mutta yhden (1) olen nähnyt käyttävän sitä lääkärin valkoista takkia, sitäkin slipoverin päällä ja luultavasti siksi että on talvi ja näinollen pirun kylmä.
Lääketieteen tasoa ei niinkään jarruta tietotaidon puute, vaan kustannussyyt; sinänsä ei varmaankaan olla mitenkään erilaisia Thaimaalaisten sairaaloiden kanssa, mutta Thaimaalaiset ovat kyllä velhoja ottamaan kaiken irti siitä, mitä käytössä on. Kustannussyytkin alkavat valjeta kun alkaa hiljalleen ymmärtää, että karkeasti Suomen kokoisella alueella elää ja näinollen hoidetaan ~55 miljoonaa ihmistä. Myanmar ja Kambodža asiakkaina näkyvät kirjoitetussa kielessä, mutta kuulemma puhekieli on riittävän paljon samanlainen että yhteisymmärrys löytyy.
Vaikka meille opetettujen käytäntöjen rinnalla Thaimaalainen hoito vaikuttaa välillä vieraalta, en missään nimessä sanoisi että lääketiede on täällä jotenkin huonompaa. Se on vain hyvin erilaista. Aseptiikkaan suhtaudutaan kevyemmin, mutta omissa rajoissa hyvin vakavasti. Keskososastolla oli kuitenkin vakaasti elossaoleva 600g painava lapsi, ei sellainen taitaisi missään kehitysmaassa olla mahdollista, jota meidän olisi mahdollista katsoa jotenkin alaspäin.
Alusta asti olen kehunut hoitajille, lääkäreille ja periaatteessa kaikille jotka ovat viitsineet korvaansa lotkauttaa niin Thaimaalaisten hoitajien, kuin potilaidenkin positiivisuutta ja iloista asennetta ja luonnetta. Olenkin pohtinut, paljonko Thaimaan valtauskonto, buddhismi vaikuttaa tähän. Buddhalaisuus lähtee omasta onnellisuudesta, että jokainen voi ja saa olla onnellinen ja että onnellisuus lähtee sisältäpäin. Ennenkuin menin ostamaan walking street marketilta oransseja verhoja joihin pukeutua, aloin miettimään että mikä on sitten tämän uskonnon kääntöpuoli, kun se ei vala meihin synnintuntoa vaan opettaa olemaan onnellinen ja tyytyväinen siihen, mikä on? Sitten jossain keskustelussa nousi esiin, että buddhismin kulmakiviähän on uudestisyntyminen, jolloin siis tässä elämässä lunastetaan parempaa seuraavaa elämää. Vaikka ajatus onkin kaunis, romanttinen ja yleishyödyllinen, en luonnollisestikaan itse jaa tätä uskomusta, mutta en voi olla ihastelematta tämän uskon vaikutusta siihen maailmaan, jossa kaikki elävät nyt. Ai niin, julkisella puolella työssäolevat hoitajat saavat myös työetuna itselleen ilmaisen hoidon iäksi, sekä eläkettä myös perheilleen. Epäitsekkyys siis palkitaan Thaimaassa, mikä vallankumouksellinen ajatus. Solidaarisuus on käsinkosketeltavaa. Minusta on hulvattoman hauskaa ja rauhoittavaa myös se, että sairaalassa on osastoja joissa on vain kolme tai kaksi seinää, tai keskellä sairaalaa on valtava puu tai puutarha.
Somatiikan puolelta ollaan saatu nähdä kaikenlaista mielenkiintoista aivokuolleesta potilaasta vastasyntyneisiin, mutta koska sellainen kiinnostaa minua vain henkilökohtaisesti, en taida jaksaa jaaritella niistä. Sen verran vain sanon, että suomalainen rallienglanti ja Thaimaalainen puhuttu englanti paikoitellen erilaisine termeineen tuottavat paitsi molemminpuolista päänvaivaa, myös hulvattoman hauskoja tilanteita joissa kukaan ei ymmärrä kunnolla ketään, mutta hymy ei hyydy ja huutonauru ei ole kovin kaukana 🙂
Mielessä alkaa jo kummittelemaan kotosuomen odottavat mielenterveysopinnot joita muut kotosalla lukevat. Tulee olemaan melkoinen haaste ravistella pää takaisin mielenterveysopintoihin, kun on saanut imeä viikkotolkulla Thaimaalaista elämäntapaa ja kulttuuria.
Ai niin, käytiin ratsastelemassa nelivetoisilla elefanteilla maastossa. Mielestäni ihmisessä täytyy olla jotakin rakentavanlaatuista vikaa, jos elefantit eivät ole pop 🙂
