Kaikenlaista karvaa
Nyt suostui wifi toimimaan, niin päivitelläänpä nyt vähäsen. Älyttömästi tapahtunut tässä viime päivinä, joten koetetaan nyt pitää jotensakin tiiviinä. Kuvia olisi vaikka millä mitalla, mutta juuri nyt en jaksa alkaa muokkaamaan kuvia pienemmäksi että saisi ne ladattua tänne. Ehkä teen lopuksi jonkun kuvakollaasin, tai sitten viimeistään suomessa niputan kaikki kuvat yhteen läjään.
Boromarajonani college of nursing on siis tämä opinahjo jossa kuljaillaan. Ollaan kierretty kampusta ja todettu että käytännön koulutus on todella hyvätasoista. Teorialuokkia on yksi (1), kun taas käytännön harjoitteluun on paljon suuria tiloja, havainnollistavaa materiaalia ja välineitä.
Thaimaa on kuningaskunta ja terveydenhuollon koulutusalana onkin luonut nykyisen kuninkaan isä, opiskelemalla ulkomailla hoitajaksi ja perustamalla sitten oppilaitoksia pitkin thaimaata. Kouluja on pelkästään pohjois-thaimaassa kahdeksan, joista boromarajonani on pienimpiä, jos ei pienin. Syy miksi boromarajonani on valittu ThaiGO! ohjelmaan on nimenomaan se, että täällä keskitytään lähinnä suomalaista lähihoitajaa olevien hoitajien kouluttamiseen, kun taas muissa kouluissa painotetaan enemmän kotimaista korkeakoulu- ja yliopistotutkintoa vastaaviin koulutuksiin. Äkkiseltään kuvittelisin, että boromarajonanin opetus on kauttaaltaan laajempi, mutta käytännönläheinen harjoittelu on erityisen korostetussa asemassa thaimaassa. Esimerkiksi, iv:n laittoa saat yrittää kahdesti, jos ei niin ei.
Kuningasperhe on paljon esillä kaikessa, myös buddhalle on muistettu laittaa pienet pyhätöt tai vastaavat kampusalueelle, varsinaisia temppeleitä chiang maissa on valtava määrä, jota juuri nyt en muista. Sanotaan, että toista tuhatta, niin tuskin mennään kauhean kauas totuudesta. Kuninkaan isä on terveydenhuoltoalan suuri ikoni, mutta myös vallassaolevan kuninkaan äiti on suuressa arvossa. Kuningas näkyykin usein äitinsä tai puolisonsa kanssa, aika harvoin kuningasta näkee yksinään maalauksissa tai muissa kuvissa, matriarkan asema on kiistaton.
Menimme käymään vierailulla vanhainkodissa, josta ikävä kyllä ei saanut ottaa kuvia. Näinollen minulla on niitä kamerassa vain muutama, nekin huolellisesti alueilta joita ei mitenkään erityisesti piiloteltu. Joka paikkaan meidät kuitenkin päästettiin ja toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Vanhainkoti on kovin erilainen käsite Chiang Maissa. Alue koostuu muistaakseni neljästä talosta, joissa on yhteensä noin satakaksikymmentäviisi eläkeikäistä. Ensin hämmästelimme kovasti sitä, että miehet ja naiset asuvat erillään, myös siinä tapauksessa että sattuisivat olemaan keskenään naimisissa. Tilanne kuitenkin selkiytyi, kun näimme että vanhukset on sijoitettu suuriin huoneisiin joihin punkat on ladottu, eli minkäänlaista yksityisyyttä ei ole. Vanhukset on myös jaettu kolmeen ryhmään, sen mukaan kuinka sairaita, eli kuinka paljon hoitoa potilas vaatii. Terveimmätkin pääsevät näkemään lääkärin kerran viikossa, sairaampien vointia seurataan tiheämpään. Itse alue, kuten kaikki alueet Chiang Maissa, on kaunista puutarhaa pullollaan. Aivan upeat, avoimet tilat ja joka paikassa on todella puhdasta. Hupaisa pikku yksityiskohta luultavasti koko Thaimaassa, mutta ainakin Chiang Maissa on koirat, joita lönköttelee irrallaan joka paikassa, mutta ei laumoittain eikä niin että niistä olisi pienintäkään häiriötä. Vanhainkodin itse asemaan noussut terapiakoira on nimeltään Potsi, kun taas kampuksen alueella kiertelevä maskotti on nimeltään Mii.
Tänään päivällä oli sitten se näytön paikka, esitelmä kansainvälisyydestä hoitotyössä. Esitykseen ei kuulunut yhtään koiraa, mutta muuten meni ihan hyvin. Kiinnitin pienoisessa puheessani huomiota Thaimaalaiseen tapaan hymyillä aina ja sellaiseen läsnäoloon sekä positiivisuuteen, josta meillä suomalaisilla on omasta mielestäni opittavaa. Kaunis sana ja hymy ei maksa mitään, täällä niitä viljellään jatkuvalla syötöllä, suomessa sellainen varmasti vaikuttaisi teennäiseltä, mutta täällä kyllä heti aamusta tuntuu hyvältä kun jokainen tervehtii toisiaan hymyillen ja kohteliaasti. Hoitajalla moiset ominaisuudet ovat varmasti muutaman mielialalääkkeen arvoisia vuodessa, helposti.
Nyt on aika pitkän päivän jälkeen painua pehkuihin, huomennakin on toiminnantäyteinen päivä heti aamusta alkaen.
Täältä tähän, minä.
