Puddoo, puddoo
”Puddoo” (kirjoitettuna niinkuin se suomalaisen korvaan kuuluu) tarkoittaa ”rauhaa”. Sitä meillä on täällä hyvin rajoitetusti; joka aamu 8:30 alkaa joku ohjattu kierros tai toiminta jonnekin ja ihan silkka tapahtumien määrä on jo tavoittanut mittasuhteet, joiden sanoiksipurkamiseen ei tahdo löytyä aikaa.
Vanhainkodissa vieraillessamme, kun olisi pitänyt olla jonkinaisteinen toimintatuokion ohjaus, paikalla sattuikin olemaan buddhalainen munkki pitämässä meditaatiohetkeä. Kun meiltä kysyttiin, haluaisimmeko seurata sitä hetken ennenkuin aletaan hommiin, kun päähuolehtijamme Kesaraporn on sidottu muihin tehtäviin. Mikäpäs siinä, siinä menikin sitten koko aamupäivä istuskellessa, viiden minuutin hiljaisen meditoinnin jälkeen alkoikin munkin esitys, joka on varmasti lähempänä stand-up komiikkaa, kuin meille tuttuja kirkonmenoja. Tykättiin kyllä huimasti, vaikkemme luonnollisestikaan ymmärtäneet puhetta, vaikka elekielestä poimimmekin sellaisia asioita, kuten älypuhelimista puhumisen. Mielummin kuuntelee hassunnäköistä oranssia miestä naureskelemassa, kuin jotakin vakavannäköistä kuihtunutta viikunaa paasaamassa parituhatta vuotta vanhojen arvojen puolesta.
Muista tapahtumista nousee mieleen kuninkaallinen puutarha, jonne lähdettiin Baramarajonani College of Nursing Campukselta (BCNC) iltapäivällä. Mitäpä tuosta tuulettamaan, aivan uskomattoman kaunis alue, niinkuin nyt vain voi kuninkaallisille pidetyltä alueelta odottaa. Sen jälkeen vuorossa olikin Chiang Main Night Safari, joka kierrettiin avonivelbussissa, kesympiä kasvissyöjiä sai syöttää kädestä ja tottuneet esiintyjät tiesivätkin olla odottamassa vaunujen tullessa. Kirahvit ovat ehkä tuttavallisempaa porukkaa kuin olisi voinut olettaa ja niiden vaaleanvioletti kieli onkin kylmempi kuin osaisi odottaa. Muita tuttavuuksia jotka ottivat vastaan rapsutuksia olivat muunmuassa ne korkkiruuvisarviset antiloopit ja erilaiset vuoripeurat, kun taas Seeproja ehdottomasti ei saa syöttää vaikka ne mielellään olisivatkin tarjolla; Seeprojen näkö on kuulemma niin huono, että sormet menevät porkkanoista… Tarina ei kerro, laskettiinko meille luikuria vaiko ei 🙂
Muista paijattavista nousee mieleen niin albiinopiikkisika, kuin Miss Ladyboy Thailand (tuskin virallinen titteli, mutta esityksen päätähti joka tapauksessa Thaimaan lipun alla) kuin ihan tuiki tavallinen hilleri, joka on hulvaton. Erillisessä Night Predator-showssa pääsimme näkemään edellämainitut piikkisiat, saukot, niin valkoiset kuin tiikerin väriset tiikerit kuin suuret leijonat ja pienemmät hyeenatkin. Oma suosikkini, sattuneesta syystä, on tietenkin uimataituri Jaguaari.
Noh, viimeisimpänä päivitettävänä asiana nousee mieleen paikallisen vuoren päälle pukattu buddhatemppeli, jonka 200 etureisiä kirvelevää askelta oli kiivettävä korkeimman omakätisesti, päästäkseen upeaan mutta meluisaan turistirysätemppeliin. Koko alueelta löysin yhden hiljaisen paikan, mutta päätellen siitä että siellä ei ollut ketään muuta, luulisin että se oli alue jonne ei olisi saanut edes mennä. Siellä kuitenkin meditoin tovin munkin opettamalla tavalla kävellen, enkä kyllä sen kummemmin valaistunut, mutta stressiä se mukavasti poisti. Munkin sanoman mukaan, buddha onkin sisäinen rauha ja onnellisuus, sekä paras taso eli valaistuminen. Sitä odotellessa, tämä passaa kyllä.
Toivottavasti keksin jonkun järkevän konstin kuvien lataamiseen, että pääsisi jakamaan teidän kaikkien kanssa edes hailakan osan siitä kaikesta mitä tässä on tullut nyt nähtyä ja koettua. Tänään oli vuorossa sateenvarjotehdas. Siellä tehdään puisia sateenvarjoja käsityönä ja ne maalataan hienosti käsin. Piste.
