Vauhtia ja vanhustenhoitoa
Nostetaanpa esille joutessaan Chiang Main liikenne, joka perustuu puhtaasti ajoneuvon hallintaan ja liikenteen lukemiseen. Periaatteessa en ole löytänyt ensimmäistäkään tuttua liikennesääntöä, jota täällä noudatettaisiin. Tänne tullessa oli jotensakin romanttinen käsitys siitä, miten mukavaa olisi vuokrata vaikkapa moottoripyörä ja ajaa päräyttää vapaa-ajalla jonnekin. Nyt, kun on viikon päivät seuraillut vasenkätistä liikennettä, jossa ainut logiikka tuntuu olevan että jos et aja kenenkään päälle, niin kukaan ei myöskään aja sinun päällesi. Jokin karman laki lienee siis liikennekuolemia säätelevä juttu. Yhdysvaltalaiset ystävämme Messiah Collegesta kertoivatkin, että kirurgian rotaatiolla sen sitten näkee miten paljon traumayksikköön tulee aivo- ja raajavaurioita liikenneonnettomuuksista. Sen lisäksi että 50-125 kuutioisilla mopoilla ja kevytmoottoripyörillä ajellaan parhaillaan kolme päällä moottoritiellä, enemmän tai vähemmän moottoritienopeuksia, kypärä löytyy ehkä kolmannekselta tai korkeintaan puolelta kaksipyöräisten kuljettajista. Lava-autojen lavalla voi olla yksi munkki aurinkolasit päässä (ensimmäinen päivä, ehkä coolein näky johon olen tormännyt koskaan missään), tai pienen rakennustyömaan päivävuoro matkalla töihin, huivit naamalla että moottoritielläkin kulkee henki, kun vauhtia on 80-120km/t.
Tänään palattiin myöskin vanhainkodille, pitämään toimintatuokiota ja periaatteessa tekemään mitä pyydetään, vapaaehtoistyövoimana mutta oppimisen kannalta. Homma alkoikin yllättäen keittiöltä, jossa päästiin tekemään herkullista thairuokaa vähän isommalla kaavalla. Valtavan kokoisessa wokissa paistui kaikkiaan ruoka 125:lle asukkaalle, kuin myös henkilökunnalle ja tietenkin meille itsellemme. Sitä ennen kuitenkin valmisteluun meni mahtavasti aikaa, parin pilkotun kukkakaalikilon jälkeen vuorossa oli melkoinen määrä valkosipulia. Oli myös konstikasta ottaa vastaan emännältä ristiriitaisia ohjeita thaikokkauksen kiireettömästä filosofiasta, kun tehtävää tuntui olevan valtavan paljon. Itse wokkaaminen sellaisella kenttälapion kokoisella lastalla oli kuitenkin vaativaa, mutta hauskaa. Lopulta ruokaa saatiin valmiiksi ensimmäisen talon tarpeiksi ja menimme syöttämään näitä vaikeasti sairaita vanhuksia, joiden toimintakyky oli alhainen. Suurin osa pystyi kuitenkin yllättäen syömään itse, kunhan autettiin alkuun. Kuitenkin vuoteeseensyötettäviä sattui minun ja Leean kohdalle, minulle entinen buddhalainen munkki jonka selkäranka oli murtunut ja Leealle vanhaa nainen jonka polio oli rutistanut kasaan kuin tyhjän tölkin. Siinä oli kuulkaa silmähiki lähellä, kun syöttämisen jälkeen mies siunasi minut pitkällä rukouslaululla kuin ei olisi munkin tehtävistä koskaan luopunutkaan. Sittemmin sain toki tietää, että mies tapasi siunata jokaisen jokaisella ruoalla, ettei siinä nyt minusta ollut koskaan kysymys.
Siellä siis 125 vanhusta elelee keskenään, sulassa sovussa. Huolimatta vaivojen laadusta ja määrästä, vieraat otetaan vastaan hymyillen ja tervehtien, vaikka masennus on mielenterveysongelmista yleisin. Vanhukset kuitenkin saavat kykyjensä mukaan liikkua vapaasti vanhainkodin alueella, joka on puutarhoineen millä tahansa mittapuulla todella kaunis kompleksi, vapaaehtoistyöntekijöiden huolehtiessa että toimintaa on joka päivä ja aina on lämmintä ruokaa ja vähän jotakin herkkujakin. Palkattua työvoimaa onkin todella vähän, koska arvatkaapa mitä tällainen laitospaikka maksaa täysin vuoteeseenhoidettavasta täysin omatoimiseen, jonka ainut ongelma on yksinäisyys ja/tai elämänhalun katoaminen? Ei bahtin bahtia. Siitä johtunee se, että laitospaikkoja on todella vähän, valitettavasti suuri osa vanhuksista on sukunsa hoidettavia, kotihoidon piirissä tai pahimmassa tapauksessa elävät kadulla. Myös Thaimaassa elämä on kääntymässä suuntaan, jossa vanhuksia pidetään yhä enenevässä määrin taakkana. Vielä toistaiseksi vanhemmista pidetään siis enimmäkseen huolta, mutta yhä enenevissä määrin myös vanhemmat jätetään omilleen kun oma elämä alkaa kantaa. Länsimainen tapa pitää vanhuuden mukanaantuomaa viisautta vähemmän tärkeänä kuin sitä nuorta, menestyvää urarakettia on yksi tapa nähdä muutos asenneilmapiirissä.
